Valtuustoaloitepankki
Valtuustoaloitepankkiin on kerätty eri kunnissa ja hyvinvointialueilla tehtyjä sekä puoluetoimistolla valmisteltuja valtuustoaloitteita ja -ponsia malleiksi kuntapolitiikkaan.
Valtuustoaloite (kuntalaissa valtuutetun aloite) on kunnanvaltuutetun tekemä aloite, joka esitetään kunnanvaltuuston kokouksessa.
Valtuustoaloitteiden käsittelystä ei säädetä kuntalaissa. Sen sijaan kuntalaki edellyttää, että kunnan hallintosäännössä on päätettävä, miten valtuutettujen aloitteet on käsiteltävä. Kunta voi siis rajoittaa valtuutettujen aloiteoikeutta. Kuntalaisen aloiteoikeus perustuu vahvemmin kuntalakiin, mutta kuntalaisaloitteenkin käsittelystä säädetään kunnan hallintosäännössä.
Kuntaliiton julkaisemassa hallintosäännön mallipohjassa suositellaan, että valtuustoaloite lähetetään kunnanhallituksen käsiteltäväksi. Asiasta voidaan käydä lähetekeskustelu valtuustossa. Kuntaliiton mallipohjassa myös esitetään, että kunnanhallituksen tulee vuosittain esittää luettelo valtuustoaloitteista, joita ei ole edellisen vuoden aikana käsitelty loppuun. Valtuusto voi todeta, mitkä aloitteista on käsitelty loppuun
Puoluetoimiston laatima valtuustoaloitepohja tekoälyn soveltamisen rajaamisesta 5.11.2026
HUOM: Aloitteessa on oletuksena, että kunnassa/hyvinvointialueella käytetään tekoälyä mutta että asiasta ei ole linjattu valtuustossa. Tämä on tietysti syytä varmistaa paikallisesti, ja muutenkin sovittaa sen sisältö teille paikallisesti soveltuvaksi.
Valtuustoaloite tekoälyn käyttöä koskevien ohjeistusten ja asiakkaiden oikeusturvan selvittämisestä
Tekoälyn käyttö yleistyy nopeasti julkisissa palveluissa ja hallinnossa. Samaan aikaan sekä Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö että Elinkeinoelämän keskusliitto ovat tehneet avauksia, joiden mukaan julkisia palveluita pitäisi entisestään tehostaa merkittävästi tekoälyn avulla. Elinkeinoelämän keskusliitto on jopa ehdottanut, että perustuslaki pitäisi avata, jotta tekoälyä voitaisiin käyttää yhä enemmän. Tämä tarkoittaisi, että lainsäädäntöä virkavastuusta pitäisi muuttaa niin, että vastuun kantaa yksittäisen virkahenkilön sijaan organisaatio. Esimerkiksi eduskunnan apulaisoikeusasiamies on kritisoinut tätä kehityssuuntaa.
Myös [HVA/kaupunki/kunta] hyödyntää ja kehittää tekoälyyn perustuvia ratkaisuja eri toimialoilla. Asian suuresta merkityksestä huolimatta [HVA/kaupungin/kunnan] luottamushenkilöt eivät ole tehneet demokraattisia linjauksia tekoälyn soveltamisen periaatteista.
Tekoäly voi parhaimmillaan sujuvoittaa palveluja ja vapauttaa henkilöstön aikaa ydintehtäviin, mutta samalla sen käyttöön liittyy merkittäviä kysymyksiä perusoikeuksista, tietosuojasta, yhdenvertaisuudesta, läpinäkyvyydestä, viranomaisvastuusta sekä asiakkaiden itsemääräämisoikeudesta. Tekoälyn rajoittamattomaan käyttöön kouluissa liittyy myös huoli sen kielteisistä vaikutuksista oppilaisiin. Esimerkiksi New Yorkissa ja Norjassa tekoälyn käytölle on luotu selkeät rajoitukset niin, ettei generatiivisia tekoälysovelluksia hyödynnetä oppimistilanteissa ala- ja yläkouluissa.
[HUOM: Tässäkin seuraavaa kappaletta sekä erityisesti sen jälkeistä toimenpidelistausta on syytä muokata riippuen siitä, jätetäänkö aloite HVA:lla vai kunnassa – kaikkea listattua ei kannata pitää mukana, muuten aloitteessa on sekaisin kuntien ja hyvinvointialueiden asioita.]
Tekoälyä saatetaan nykyisellään hyödyntää hyvin erilaisissa tehtävissä, kuten asiakaspalvelussa, päätöksenteon tukena, tiedonhallinnassa, opetuksessa, oppimisen seurannassa, [kaupunkiympäristön/teknisen alan/tms.] suunnittelussa, sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalveluissa ja [HVA/kaupungin/kunnan] viestinnässä. [Kaupunkilaisten/Kuntalaisten/Hyvinvointialueen asiakkaiden] näkökulmasta on tärkeää, että tekoälyn käyttöä koskevat pelisäännöt ovat avoimia, ymmärrettäviä ja yhdenmukaisia ja että ihmisen tekemä harkinta säilyy keskeisenä erityisesti yksilön oikeuksiin vaikuttavissa tilanteissa. Tekoälyn vastuullinen käyttö edellyttää myös, että siihen liittyvä päätöksenteko ja vastuu säilyvät aina ihmisellä.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että [HVA/kaupunki/kunta] laatii [HVA-/kaupungin-/kunnan]hallitukselle selvityksen siitä,
- mitä tekoälyn käyttöä koskevia ohjeita, linjauksia, periaatteita ja rajoituksia [HVA/kaupungilla/kunnalla] on käytössä eri toimialoilla;
- miten tekoälyn käyttöä ohjataan ja rajoitetaan kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla esimerkiksi opetustilanteissa, oppilaiden ja opiskelijoiden arvioinnissa, oppimistietojen käsittelyssä, opettajien työtehtävissä ja opetuksen valmistelussa sekä oppilaiden ja opiskelijoiden omassa tekoälyn käytössä;
- miten tekoälyn käyttöä ohjataan ja rajoitetaan [kaupunki/-kuntaympäristön/TAI/teknisellä] toimialalla esimerkiksi suunnittelussa, valvonnassa, asiakaspalvelussa ja päätöksenteon valmistelussa;
- miten tekoälyn käyttöä ohjataan ja rajoitetaan kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla esimerkiksi niin, että sen soveltamisessa kunnioitetaan tekijänoikeuksia eikä tekoäly määrittele kulttuurin ja taiteen sisältöjä;
- miten tekoälyä käytetään sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluissa sekä työllisyyspalveluissa ja mihin tehtäviin sitä voidaan tai ei voida käyttää;
- millä tavoin asiakkaiden itsemääräämisoikeus, yksityisyys, tietosuoja ja oikeusturva varmistetaan tilanteissa, joissa tekoälyä käytetään asiakastietojen käsittelyssä, palvelutarpeen arvioinnissa, neuvonnassa, palveluohjauksessa tai muussa asiakastyössä;
- millä tavoin asiakkaille kerrotaan tekoälyn käytöstä heidän asioinnissaan ja henkilötietojensa käsittelyssä;
- onko asiakkaalla mahdollisuus kieltäytyä tekoälyyn perustuvien järjestelmien tai sovellusten käytöstä itseään koskevassa asioinnissa sekä saada asiansa käsitellyksi ihmisen toimesta, ja miten tämä oikeus käytännössä toteutetaan;
- miten [HVA/kaupunki/kunta] valvoo tekoälyn käyttöön liittyviä riskejä, kuten syrjiviä vaikutuksia, virheellisiä johtopäätöksiä, tietosuojaan liittyviä ongelmia ja automaattisen päätöksenteon vaikutuksia;
- miten algoritmisen valvonnan käyttöä hyödynnetään suhteessa [HVA/kaupungin/kunnan] työntekijöihin ja missä työtehtävissä sekä kenen päätöksestä työntekijöiltä edellytetään tekoälyn käyttöä;
- miten [HVA/kaupunki/kunta] on valmistautunut Euroopan unionin tekoälyasetuksen (AI Act) velvoitteiden toimeenpanoon eri toimialoilla.
[Kaupungissa/kunnassa] xx.xx.2026
Puoluetoimiston laatima valtuustoaloitepohja aborttien maksuttomuudesta 24.9.2026
Valtuustoaloitepohja:
[Hyvinvointialueen] vasemmistoliiton valtuustoryhmän valtuustoaloite
Oikeus vapaaseen ja turvalliseen raskaudenkeskeytykseen on turvattava jokaiselle. Taloudellisista kustannuksista ei ikinä saa muodostua estettä abortille. .
Orpon hallitus esittää uutta, omasta pyynnöstä tehtäviä kirurgisia raskaudenkeskeytyksiä koskevaa maksua vuoden 2027 alusta. Maksu ei koskisi lääketieteellisestä syystä tehtävää raskaudenkeskeytystä.
Suomessa noin 99 prosenttia raskaudenkeskeytyksistä on lääkkeellisiä, eikä uusi leikkaus- ja toimenpidemaksu koske niitä. Kirurgisia raskaudenkeskeytyksiä tehdään valtakunnallisesti noin 100 vuodessa ja asiakasmaksutuotto niistä on hyvin pieni – arviolta vain 20 000 euroa vuodessa. Yhdenvertaisuutta rikkovalle kohtelulle ei siis ole mitään kestäviä perusteita. Ei ole oikein, että osalle sama toimenpide on maksuton ja toisille maksullinen. Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että [hyvinvointialue] päättää poistaa kirurgisista raskaudenkeskeytyksistä perittävät asiakasmaksut kokonaisuudessaan vuoden 2027 alusta lukien.
Puoluetoimiston laatima valtuustoaloitepohja työvoiman hyväksikäytön torjumiseksi 18.12.2025
VALTUUSTOALOITEPOHJA
”[Kunnan/hyvinvointialueen] vasemmistoliiton valtuustoryhmän valtuustoaloite
Suomessa työskentelee monia ulkomaalaisia ihmiskaupan uhreja olosuhteissa, mitä on kuvattu moderniksi orjuudeksi. He saapuvat tänne vakavasti velkaantuneina jouduttuaan maksamaan suuren kynnysrahan halpatyövoiman välittäjille. Heitä on töissä rakennustyömailla, vanhustenhoitajina, siivoojina sekä monilla muilla julkisella rahalla toimivilla aloilla.
Harmaan talouden ja työperäisen hyväksikäytön ongelmiin on herättävä. Valitettava totuus on, että ulkomaisten työntekijöiden hyväksikäyttö on yleistä sekä järjestelmällistä. Yrittäjille ja ihmiskauppiaille annetut tuomiot ovat aivan liian lieviä, joskus myös täysin olemattomia. Toiminnasta kärsivät eniten ihmiskaupan uhrit, mutta myös rehelliset yrittäjät, jotka joutuvat kilpailemaan orjatyötä hyödyntävien yritysten kanssa.
Työsuojeluviranomaiset ovat valitettavasti usein avuttomia havaittujen väärinkäytösten estämisessä, sillä heidän toimivaltuutensa ja resurssinsa ovat täysin riittämättömät. Valtion tulee rahoitusta lisäämällä, rangaistuksia kiristämällä ja viranomaisten toimivaltuuksia vahvistamalla torjua hyväksikäyttöä. Kuitenkin myös kunnilla ja hyvinvointialueilla on tärkeä asema työvoiman hyväksikäytön ja ihmiskaupan estämisessä.
Vasemmistoliiton valtuustoryhmä esittää, että [kunnan/hyvinvointialueen] on laadittava selkeät ja sitovat ohjeistukset työehtojen polkemisen, työperäisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan torjumiseksi [kaupungin/kunnan/hyvinvointialueen] toiminnassa, alihankintaketjuissa ja hankinnoissa. On selvitettävä, onko alihankintaketjujen pituutta syytä rajoittaa. Kaikissa tehtävissä sopimuksissa on vaadittava työehtosopimusten noudattamista koko hankintaketjun osalta. [Kunnan/hyvinvointialueen] viranhaltijoiden on tehtävä aktiivisesti yhteistyötä viranomaisten kanssa hyväksikäyttötapausten estämiseksi ja uhrien auttamiseksi.
[Kunnassa, päivämäärä]
[Allekirjoitukset]”
Puoluetoimiston laatima valtuustoaloitepohja asunnottomuutta vastaan 3.10.2024
ALOITE KUNNANVALTUUSTOSSA JÄTETTÄVÄKSI
[Kunnan] taisteltava asunnottomuutta vastaan
Suomen asuntopolitiikka on pitkään ollut kansainvälisen ihailun kohde ja menestystarina asunnottomuuden vähentämisessä. Nyt vuosikymmenten työ on valumassa hukkaan.
Häätöjen määrä nousi tammi-kesäkuussa keskimäärin viidenneksen viime vuoteen verrattuna, suurissa kaupungeissa vielä huomattavasti enemmän.
Asunnottomien palveluihin on hakeutunut nyt uutena asiakasryhmänä pienituloisia työssäkäyviä ihmisiä. Samaan aikaan hallitus leikkaa kohtuuhintaisesta asuntotuotannosta, puolittaa asumisneuvonnan resurssit ja leikkaa asumistuesta. Samalla hallitus leikkaa myös rahoitusta asunnottomuuden vähentämisen ja ennalta ehkäisyn puolesta työskenteleviltä sosiaali- ja terveysalan järjestöiltä.
Suomen tavoite poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2027 mennessä ei toteudu, sillä hallituksen politiikka ajaa ihmisiä pois kodeistaan.
Esitän, että [kunta] selvittää häätöihin johtaneet syyt ja vastaa tehokkaasti sekä kiireellisesti asunnottomuuden lisääntymiseen.
Esitän, että [kunta] panostaa voimakkaasti asunnottomuuden vastaisiin toimiin. [Kunnan] on rakennettava kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ja tuettava paikallisesti toimivia asunnottomuutta vastaan toimivia järjestöjä.
ALOITE HYVINVOINTIALUEEN VALTUUSTO
[Hyvinvointialueen] taisteltava asunnottomuutta vastaan
Suomen asuntopolitiikka on pitkään ollut kansainvälisen ihailun kohde ja menestystarina asunnottomuuden vähentämisessä. Nyt vuosikymmenten työ on valumassa hukkaan.
Häätöjen määrä nousi tammi-kesäkuussa keskimäärin viidenneksen viime vuoteen verrattuna, suurissa kaupungeissa vielä huomattavasti enemmän.
Asunnottomien palveluihin on hakeutunut nyt uutena asiakasryhmänä pienituloisia työssäkäyviä ihmisiä. Samaan aikaan hallitus leikkaa kohtuuhintaisesta asuntotuotannosta, puolittaa asumisneuvonnan resurssit ja leikkaa asumistuesta. Samalla hallitus leikkaa myös rahoitusta asunnottomuuden vähentämisen ja ennalta ehkäisyn puolesta työskenteleviltä sosiaali- ja terveysalan järjestöiltä.
Suomen tavoite poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2027 mennessä ei toteudu, sillä hallituksen politiikka ajaa ihmisiä pois kodeistaan.
Esitän, että [hyvinvointialue] selvittää häätöihin johtaneet syyt ja vastaa tehokkaasti sekä kiireellisesti asunnottomuuden lisääntymiseen.
Esitän, että [hyvinvointialue] panostaa voimakkaasti asunnottomuuden vastaisiin toimiin. [Hyvinvointialueen] on tehtävä aktiivista yhteistyötä kuntien kanssa ja tuettava paikallisia asunnottomuutta vastaan toimivia järjestöjä.
